18.1.2018

Presidenttiehdokas, VTT Paavo Väyrynen: Haastan Lauran jaloon kilpaan

Olen ollut yllättynyt ja pettynyt siitä, että Laura Huhtasaari on ottanut julkisuudessa minut hyökkäystensä maalitauluksi.

Omassa MTV:n haastattelussaan Huhtasaari käytti runsaasti aikaa minun mollaamiseeni. Tämän vuoksi toimittajat tenttasivat minua hänen väitteistään. En suostunut tuhlaamaan omaa haastatteluaikaani vastaamalla niihin.

En äänestänyt Euroopan parlamentissa Lissabonin sopimuksen puolesta, kuten on väitetty. Tein siellä päinvastoin kaiken mahdollisen sen kaatamiseksi.

Lissabonin sopimuksen suhteen Lauran hyökkäysten oikea kohde on Matti Vanhanen. Matti oli konventin jäsenenä laatimassa Euroopan unionin perustuslakia. Pääministerinä hän Eurooppa-neuvostossa varmisti sen hyväksymisen Lissabonin sopimuksen muodossa.

Pyytäessään minut toisen hallituksensa ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi Vanhanen edellytti minun hyväksyvän sen, että hän johtaa hallituksen EU-politiikkaa. Tästä syystä äänestin eduskunnassa Lissabonin sopimuksen puolesta. Tällä äänestyksellähän ei ollut enää mitään merkitystä sopimuksen voimaantuloa ajatellen.

Vaikka hyväksyin Vanhasen johtajuuden Eurooppa-politiikassa, saatoin EU-asioiden ministerivaliokunnassa monin tavoin vaikuttaa hallituksen linjaan. Kun Vanhanen väistyi, omaksuin itsenäisemmän roolin muun musssa siinä, että vastustin yhdessä Mauri Pekkarisen kanssa Kokoomuksen ja pääministeri Mari Kiviniemen löysäkätistä tukipolitiikkaa euroalueen kriisimaille.

Laura Huhtasaari on itse Perussuomalaisten kansanedustajana täydessä vastuussa kaikesta Sipilän hallituksen politiikasta viime kesäkuuhun saakka. Tämä koskee muun muassa kolmatta tukipakettia Kreikalle ja holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa.

Nyt Laura syyttää minua siitä, että äänestin tyhjää, kun Euroopan parlamentissa otettiin kantaa siihen, ryhdytäänkö kolmikantaneuvotteluihin Dublin-asetuksen muuttamisesta. Poikkesin ryhmäni linjasta, enkä kannattanut esitystä. Vakiintuneen tavan mukaan ilmaisin kuitenkin kantani pidättäytymällä, kun esittelijä oli omasta ryhmästäni.

Sikäli kuin tiedän, Laura Huhtasaari noudatti Sipilän hallituksen tukijana täyttä ryhmäkuria, eikä äänestänyt edes tyhjää mm. Eurooppa- ja maahanmuuttopolitiikkaan liittyneissä äänestyksissä.

Omituisin Laura Huhtasaaren minuun kohdistamista syytöksistä on, että hyväksyin Euroopan parlamentissa Kreikan ottamisen euroalueeseen. On totta, että äänestin päätösehdotuksen puolesta, mutta mietinnössä nimenomaan todettiin, ettei parlamentilla ollut edellytyksiä ottaa kantaa Kreikan taloudelliseen tilanteeseen.

Tässäkin Laura on valinnut hyökkäykselleen aivan väärän kohteen. Vastuu Kreikan ottamisesta euroalueeseen kuuluu valtiovarainministerinä silloin toimineelle Sauli Niinistölle. Hän oli valtiovarainministereiden neuvostossa päättämässä asiasta. Siellä Kreikan talouden tila arvioitiin. Tässäkin tehtiin paha virhe, aivan kuten aikaisemmin, kun euroon siirtymisestä päätettiin.

Tämänkin asian käsittelyssä Niinistö muuten syyllistyi perustuslailliseen rikkomukseen, kun asiaa ei käsitelty lainkaan eduskunnassa. Vuoden 2012 vaalikeskustelujen yhteydessä Sauli väitti, että eduskunta olisi asian käsitellyt ja lupasi lähettää siitä minulle kirjallisen todisteen. Eipä ole tullut.

Meillä on Laura Huhtasaaren kanssa monissa asioissa samansuuntaisia näkemyksiä, mutta isoja erojakin on. Laura on muun muassa ilmoittanut tukevansa Sauli Niinistön ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaa, kun taas minä katson, että hänen pyrkimyksensä viedä Suomi kohti sotilaallista littoutumista ja Nato-jäsenyyttä on tärkein syy siihen, että valtionpäämiestä on vaihdettava.

Olen pyrkinyt visusti välttämään keskinäistä nokittelua Laura Huhtasaaren kanssa. Toivon, että hän vaalitaistelun loppuvaiheessa vastaisi samalla mitalla, lopettaisi perusteettoman hyökkäilyn minua vastaan ja ryhtyisi jaloon kilpaan siitä, kumpi meistä terävämmin haastaa Sauli Niinistön ja muiden valtavirran poliitikkojen linjan.

 

13.1.2018

Presidenttiehdokas, VTT Paavo Väyrynen: Vuosi 1918

Tampereen yliopistolla eilen järjestetyssä vaalikeskustelussa meiltä kysyttiin sukumme kokemuksista vuoden 1918 kansalaissodan tapahtumissa.

Kerroin, että isosetäni Aapeli Väyrynen, isoisäni Juho Väyrysen (1881-1976) veli, oli joutunut 18-vuotiaana Tammisaaren vankileirille. Hän ei ollut osallistunut taisteluihin, mutta ollut muuten mukana punaisten toiminnassa.

Isoisäni Juho Väyrynen ei ollut mukana sodassa, mutta hän oli aktiivinen vasemmistolainen. Vuonna 1930 hänet erotettiin kommunistilakien nojalla Simon valtuustosta. Hän palasi myöhemmin ja toimi vielä 1950-luvulla kansandemokraattien valtuutettuna. Vakaumuksensa hän säilytti kuolemaansa saakka, mutta minua hän kertoi 1970-luvulla äänestäneensä.

Isäni Eemeli Väyrynen (1910-2011) ei päässyt vuonna 1929 suorittamaan asepalvelustaan. Syyksi sanottiin ”pysyväinen sydänvika”.

Ei hänen sydäntään mikään vaivannut. Todellinen syy oli, että suojeluskuntalaiset olivat pitäneet häntä yhteiskunnallisesti epäluotettavana sillä perusteella, että hänen isänsä oli kruununtorppari ja vasemmistososialisti. Kutsunta-asiakirjoihin isän ”kansalaiskunnoksi” merkittiin numero 3. Jatkosotaan isä kelpuutettiin ja hän oli mukana myös Lapin sodassa.

Isäni ja hänen kaikki sisarensa ja veljensä olivat maalaisliittolaisia. Tästä huolimatta kilpailijoiden tukijoukot vuoden 1970 eduskuntavaalien alla levittivät väitteitä, että olen epäluotettava, kun isäni poliittinen kanta on epämääräinen ja kun isoisäni oli ollut Simon johtavia kommunisteja.

Kansalaissota oli hirvittävä murhenäytelmä, joka ei saa koskaan toistua. Oppia meidän on otettava myös sodan jälkeisistä tapahtumista.

1920- ja 1930-luvuilla Suomessa koettiin voimakas oikeistovirtaus. Vasemmisto oli suljettu yhteiskunnallisen vallankäytön ulkopuolelle. Suhteita Neuvostoliittoon rasitti oikeiston jopa aseellinen toiminta Karjalan ”vapauttamiseksi”.

1930-luvulla oikeistoa johti P. E. Svinhufvud. Vuoden 1936 eduskuntavaalien jälkeen hän tasavallan presidenttinä esti punamultahallituksen muodostamisen.

Seuraavan vuoden presidentinvaaleissa oikeistovoimat yli puoluerajojen kokoontuivat yhteen turvatakseen Svinhufvudin uudelleenvalinnan. Sosialidemokraatit kuitenkin ratkaisivat vaalin Maalaisliiton Kyösti Kallion eduksi. Hänen valintansa avasi tien punamultayhteistyölle. Tämä oli niissä oloissa ratkaisevan tärkeää maan tulevaisuutta ajatellen.

Nytkin Suomessa on vallalla voimakas kokoomuspuolueen johtama oikeistosuuntaus.

Euroopan unionin ja euroalueen puitteissa Suomen itsenäisyyttä murennetaan. Meitä,hivutetaan kohti sotilaallista liittoutumista, Nato-jäsenyyttä ja vastakkainasettelua Venäjän kanssa.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana elintasomme on alentunut, köyhyys lisääntynyt ja valtio pahasti velkaantunut. On meneillään ennen näkemätön yksityistäminen ja alueellinen keskittäminen.

Yhtäläisyys 1930-lukuun on siinäkin, että oikeistovoimat yli puoluerajojen ovat valtamedian tukemina liittoutuneet turvaamaan Sauli Niinistön uudelleenvalinnan. Jos ne tässä onnistuvat, oikeistovirtaus jatkuu ja voimistuu.

Merkille pantavaa on, että Niinístön tueksi on kerätty talouselämän piiristä peräti 1,5 miljoonan suuruinen vaalirahoitus. Rahaa tulee erityisesti niiltä, jotka hyötyvät taloudellisesti yksityistämisestä ja suurkaupunkien rajusta kasvusta. Kärsijöinä ovat erityisesti pienituloiset ja vähävaraiset ihmiset kautta maan, mutta myös koko muu Suomi.

Presidentinvaalien kautta Suomelle voidaan osoittaa uusi kestävä suunta sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa että maamme sisäisessä kehitystyössä.

Lahjoitin eilen Tampereen yliopiston kirjastoon kaksi kappaletta teostani ”Eemeli Väyrysen vuosista”, jossa kerron myös sukumme kokemuksista vuoden 1918 tapahtumissa ja niiden jälkeen. Kirjan voi tilata Pohjanrannan verkkokaupasta (http://www.pohjanranta.suomalainenverkkokauppa.fi/kategoria/2/kirjat).

 

6.1.2018

Presidenttiehdokas, VTT Paavo Väyrynen: Sauli Niinistöllä on päävastuu Suomen pakolaiskriisistä

Vuoden 2015 aikana olin useaan kertaan yhteydessä Sauli Niinistön kanssa Eurooppaan ja myöhemmin myös Suomeen kohdistuneesta pakolaiskriisistä. Olen kertonut tästä yhteydenpidosta kirjassani ”Suomen linja 2017” (ss. 309-310 ja 315-316).

Toukokuun puolivälissä 2015 lähetin Niinistölle muistion, jossa ehdotin, että Välimeren eteläpuolelle pyrittäisiin perustamaan UNHCR:n leirejä, joiden kautta Eurooppaan voisi pyrkiä. Merellä tavoitetut palautettaisiin leireille. Niissä selvitettäisiin, kenellä on oikeus turvapaikkaan, ja EU-maat ottaisivat sellaisen saaneita vastaan kiintiöpakolaisina. Tähän ajatukseen Suomen ulkopoliittinen johto ei tarttunut.

Syyskuussa 2015 (17.9.) julkaisin blogina ALDE-ryhmän käyttöön laatimani muistion Kohti kestävää maahanmuuttopolitiikkaa. Lähetin sen tiedoksi Niinistöllekin.

Muutamaa päivää myöhemmin esitin blogissani Järjestys on palautettava (20.9.), että Suomi ottaisi käyttöön osittaiset rajatarkastukset, kuten Itävalta ja Saksa olivat jo tehneet.

Sauli Niinistö vastasi 1.10. lähettämällään sähköpostilla, jossa hän kommentoi myös haastatteluani Marja Sannikan Kioski-ohjelmassa. 

Niinistö yhtyi näkemyksiini.

Kerron kirjassani:

”Niinistö totesi, että Suomessakin jännitteet ovat nopeasti kasvamassa, kun suuri joukko nuoria miehiä odottelee pitkään tyhjänpanttina. Hän pelkäsi, että kun vastapuolellakin on ärtyisää väkeä, jälki voi olla pahaa.

Presidentti oli kiinnostunut kuulemaan näkemykseni siitä, missä vaiheessa mielestäni olisi mahdollista saada hallitsematon muuttoliike loppumaan. Hän mainitsi, että pohdinnoissa oli ollut esillä sekin malli, että pohjoisesta päin alettaisiin sulkea rajoja, jolloin etelämpänä syntyy dominovaikutusta.

Vastauksena lähetin uusimman 28.9. julkaisemani blogin Suomen on palautettava rajavalvonta Tornionjoelle. Vastasin siinä myös Sannikalle, joka haastattelussa oli väittänyt, että rajatarkastuksia ei ollut mahdollista palauttaa eikä Suomeen pyrkiviä käännyttää.

Tässä kirjoituksessa esitin juuri sitä ratkaisua, jota presidentti kertoi pohditun. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi tätä ajatusta ei toteutettu.”

Paljolta pahalta olisi vältytty, jos osittaiset rajatarkastukset olisi tuolloin palautettu. Tähän ei ryhdytty, vaan Tornioon perustettiin järjestelykeskus, jonka kautta väkeä ryhdyttiin ohjaamaan ei puolille Suomea.

Sanottiin, ettei tarkastuksia ollut mahdollista palauttaa. Kuitenkin Ruotsi, Tanska ja Norja palauttivat myöhemmin tarkastukset ja ovat niitä useaan otteeseen jatkaneet. Suomi olisi voinut palauttaa tarkastukset jo alkusyksystä 2015.

Euroopan tuomioistuimen viime kesänä antama ratkaisu Dublin-asetuksen tulkinnasta osoittaa, että Ruotsista Suomeen pyrkineiden käännyttämiseenkin olisi ollut lailliset perusteet.

Sauli Niinistö on jatkanut avointen rajojen politiikkaa myös myöhemmin. Suomi ei ole vieläkään palauttanut rajatarkastuksia. Kahden viimeksi kuluneenkin vuoden aikana Suomeen on tullut yli 10 000 turvapaikanhakijaa lisää.

Viimeksi alkukesän hallituskriisin yhteydessä ja uudelleen viime elokuussa Sauli Niinistö on torjunut osittaisten rajatarkastusten käyttöönoton. ”Suomi ei voi sulkea rajojaan sulkeutumatta itse”, sanoi Niinistö.

Tulevissa vaalikeskusteluissa Niinistön vastattava sanoistaan ja teoistaan pakolaiskriisin hoitamisessa. Nykyistä holtitonta menoa ei voida jatkaa.

 

2.1.2018

Presidenttiehdokas, VTT Paavo Väyrynen: Huhtasaaren esitys jäi puolitiehen

Laura Huhtasaaren esitys 1990-pankkikriisin tapahtumien selvittämisestä jää monin tavoin puolitiehen.

Kannatan vahvasti pankkikriisin vuoksi ylivelkaantuneiden pelastamista ikuisesta velkavankeudesta. Saman tulee kuitenkin koskea myös muita sellaisia ylivelkaantuneita, jotka ovat velkansa jo moninkertaisesti korkoina ja muina kuluina maksaneet. Tähän ei tarvita edes totuuskomissiota, vaan lakiehdotus näiden vanhojen velkojen saneeraamisesta.

Laura Huhtasaaren ehdotus jää puolitiehen myös siinä mielessä, että hän ei vaadi pankkikriisiin johtaneen laman syiden selvittämistä. Hän ei esitä myöskään selvitettäviksi syitä vuoden 2008 jälkeen kokemaamme lamaan, joka on synnyttänyt uusia velkaongelmia.   

Huhtasaaren ehdottaman totuuskomission työ kohdistuisi lähinnä presidentti Mauno Koiviston koolle kutsumaan ”konklaaviin”, jolla hänen on väitetty puuttuneen oikeuslaitoksen ratkaisuihin pankkien eduksi. Koivisto on kuitenkin yhdessä pääministeri Harri Holkerin johtaman hallituksen kanssa päävastuussa itse pankkikriisistä ja koko 1990-luvun lamasta sen vuoksi, että he yrittivät ajaa Suomea ”vahvan markan” politiikalla eurokuntoon.

1990-luvun alun kokemusten perusteella Suomen ei olisi missään tapauksessa pitänyt mennä euroalueeseen. Saman vuosikymmenen lopulla Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö kuitenkin meidät euroon veivät.

Lipposen ja Niinistön mieskohtaista vastuuta korostaa se, että päätös tehtiin perustuslain vastaisesti.

Niinistön johtama eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi vuonna 1994 antamassaan mietinnössä, että ”EU-liittymissopimus ei voi vielä merkitä sitoutumista Talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen”. Kansanäänestyksessä ja eduskuntakäsittelyssä siis nimenomaisesti EI päätetty euroon siirtymisestä. Niinistö ja Lipponen totesivat kuitenkin kolme vuotta myöhemmin, että päätös oli liittymissopimuksen hyväksymisen yhteydessä jo tehty, joten euroon voitiin siirtyä vain tiedonantomenettelyä käyttäen.

Ville Itälän johtama perustuslakivaliokunnan enemmistö antoi tälle ratkaisulle poliittisen siunauksen. Vähemmistö vaati kansanäänestystä ja lakiehdotusta, joka olisi käsitelty määräenemmistöllä. Jos sen tahto olisi toteutunut, Suomi olisi jäänyt muiden Pohjoismaiden tapaan euroalueen ulkopuolelle.

Sauli Niinistö käsitteli uudenvuodenpuheessaan Suomen talouden ”hukattua vuosikymmentä”, kun kansantaloutemme ei ole vieläkään tavoittanut vuoden 2008 tasoa. Hän varoitteli lamaan liittyneestä rajusta velkaantumisesta.

Niinistö ei maininnut, että laman ja velkaantumiskierteen pääasiallinen syy on hänen läpiajamansa Suomen jäsenyys euroalueessa. Ruotsin talous on kasvanut samaan aikaan noin neljänneksellä.

Muutama vuosi sitten Niinistö sanoi, ettei olisi silloisilla tiedoilla kannattanut Suomen jäsenyyttä euroalueessa. Aktiivista katumista  Niinistö ei ole kuitenkaan osoittanut eikä kertonut, kuinka syntynyt vahinko korjattaisiin.

Suomen jäsenyys euroalueessa on keskeinen teema tulevissa vaalikeskusteluissa. Se varjostaa Suomen talouden tulevaisuutta ja uhkaa viedä meiltä lopunkin itsenäisyyden, kun euroalueesta pyritään luomaan EU:n liittovaltioydintä.

 

31.12.2017

Presidenttiehdokas, VTT Paavo Väyrynen: Puolueettomiin mielipidetutkimuksiin

Poliittisilla mielipidetutkimuksilla voidaan vaikuttaa vaalien tuloksiin. Monessa maassa mielipidetutkimusten tekeminen on tästä syystä kielletty juuri ennen vaaleja.

Meillä ei tähän pidä mennä, mutta olisi harkittava, voitaisiinko tutkimusten luotettavuutta, puolueettomuutta ja vastuuntuntoista käyttöä edistää alan itsesääntelyllä samaan tapaan kuin media-ala toimii Julkisen sanan neuvoston puitteissa. Mukana voisivat olla mielipidetutkimuksia tekevät yritykset, johtavat tiedostusvälineet ja yliopistoissa työskentelevät politiikan tutkijat.

Mielipidetutkimusten vaikutus äänestyskäyttäytymiseen nousee taas esille presidentinvaalien yhteydessä.

Kaksivaiheisessa kansanvaalissa suurin merkitys on tutkimuksilla, jotka tehdään ja julkistetaan juuri ennen ensimmäisen kierroksen äänestystä. Ne vaikuttavat siihen, kenen äänestäjät uskovat voivan päästä toiselle kierrokselle. Tästä minulla on henkilökohtaista kokemusta vuosien 1994 ja 2012 presidentinvaaleista.

Vuonna 1994 MTV julkaisi juuri ennen vaaleja tutkimuksen jonka mukaan Elisabeth Rehn olisi ollut Martti Ahtisaaren jälkeen toisena, Raimo Ilaskivi kolmantena ja minä vain runsaan 16 prosentin kannatuksella vasta neljäntenä. Tutkimus oli tehty ennakkoäänestyksen aikana. Siinä kannatukseni oli 21,8 prosenttia, Ilaskiven 17.0 % ja Rehnin 15.5 %.

Vuonna 2012 Yle julkaisi suuren vaalikeskustelun yhteydessä mielipidetutkimuksen, jonka mukaan Pekka Haavisto olisi ollut kakkosena 12 prosentin ja minä kolmantena 10 prosentin kannatuksella. Samaan aikaan suoritetussa ennakkoäänestyksessä minun kannatukseni oli kuitenkin noin kahdeksan prosenttiyksikköä korkeampi ja neljä prosenttiyksikköä suurempi kuin Haaviston.    

Tällä kertaa hämmennystä herättävät hyvissä ajoin ennen vaaleja tehdyt ja julkistetut tutkimukset. Niilläkin voi olla vaikutusta vaalitulokseen siinä mielessä, että osa äänestäjistä alkaa jo ennakkoon sitoutua ehdokkaisiin heidän gallup-suosionsa perusteella.

Tästäkin minulla on omakohtaista kokemusta. Syksyllä 1987 Yleisradio jätti julkaisematta ensimmäisen mielipidetutkimuksen, joka osoitti, että kannatukseni oli noussut suuremmaksi kuin Harri Holkerin suosio. Totuus tuli kuitenkin julki ja löin vaaleissa selvästi Holkerin.

Tällä kertaa hämmennystä herättää se, että julkistetuissa mielipidetutkimuksissa Sauli Niinistön kannatus olisi vielä joulukuussa jopa noussut ja muiden ehdokkaiden suosio aivan olematonta.  

Pyrimme tilaamaan Taloustutkimukselta oman presidentinvaaleihin liittyvän mielipidetutkimuksen, mutta saimme vastaukseksi, että yritys on sitoutunut yhteistyöhön vain Ylen kanssa. TNS -gallupilla on samankaltainen sopimus Helsingin Sanomien kanssa. Nämä mediatalot siis päättävät, milloin tutkimuksia tehdään ja miten niitä tehdään. Ne ratkaisevat, kuinka tutkimustuloksia julkistetaan ja kuinka niitä tulkitaan.

Tämä tilanne on epäterve. Olisi pohdittava, kuinka voitaisiin katkaista tämä kytkös johtavien mediatalojen ja mielipidetutkimuksia tekevien yritysten väliltä ja turvata siten mielipidetutkimusten tekemisen ja niiden julkaisemisen puolueettomuus.

Kun olen vuoden lopulla tavannut äänestäjiä kaikissa Suomen maakunnissa, tiedän varmuudella, että esimerkiksi HS:n ennen joulua julkistamat gallup-luvut ovat pahasti pielessä.   

Sauli Niinistön gallup-luvut ovat epäuskottavia senkin vuoksi, että suuri enemmistö suomalaisista vastustaa hänen ajamaansa poliittista linjaa: syvenevää EU-integraatiota, sotilaallista liittoutumista ja avointen rajojen politiikkaa.

On kansan aliarvioimista uskoa siihen, että julkisuudessa syntyneet mielikuvat ratkaisisivat presidentinvaalit. Vaalien lähestyessä äänestäjät tulevat tietoisiksi siitä, että vaalien kautta on mahdollisuus muuttaa Suomen suuntaa - vahvistaa Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta, palauttaa ulkorajojen valvonta ja siirtyä kestävään kehitykseen myös oman maamme sisällä.

 

19.12.2017

Presidenttiehdokas, VTT Paavo Väyrynen: Valtamedian lippulaiva ajoi karille          

Helsingin Sanomat julkaisi tänään gallupin, jonka mukaan Sauli Niinistön kannatus on edelleen vahvistunut, vaikka allekirjoittanut on tullut mukaan kampanjointiin. Haastattelut oli tehty 4.-16.12. Haastateltavia oli ollut 1000 ja virhemarginaali oli kolme prosenttiyksikköä molempiin suuntiin.

Helsingin Sanomien uutiseen huipentui se valtamedian toiminta, jolla Niinistön uudelleenvalinta on yritetty sinetöidä jo ennakkoon.

Sauli Niinistö on käynyt jo vuoden ajan julkisuuskampanjaa, jossa hän on hyödyntänyt täysimääräisesti Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlinnan. Vaikka eduskunta on Suomen valtiollisessa järjestelmässä ylimpänä ja vaikka valtioneuvosto johtaa maamme sisäpolitiikkaa, eduskunnan puhemies ja pääministeri ovat olleet juhlinnassa vaatimattomassa sivuosassa. Pääministeri sai sentään isännöidä 6.12. Säätytalossa järjestetyt lastenkutsut.

Niinistö omi tyystin itselleen myös itsenäisyysjuhlintaan liittyneen vierailuvaihdon muiden maiden kanssa. Toisin oli muun muassa vuonna 1977, jolloin sain ulkoministerinä yhdessä pääministeri Kalevi Sorsan kanssa isännöidä presidentti Urho Kekkosen rinnalla ulkomaisia vieraita. Kekkonen oli ehdolla seuraavan vuoden presidentinvaaleissa.

Valtamedia on osallistunut estoitta Sauli Niinistön julkisuuskampanjaan. Samaan aikaan se ei ole uutisoinut sellaisia asioita, jotka ovat hänelle jotenkin epäedullisia.

Pimentoon on jäänyt erityisesti Niinistön toiminta Suomen viemisessä Euroopan unioniin ja euroalueeseen. Niinpä Suomen itsenäisyyden mannekiinina on voinut esiintyä henkilö, jolla on suurin vastuu Suomen itsenäisyyden kaventumisesta globalisaation ja ylikansallisen yhdentymisen aikakaudella.

Ei ihme, että vuoden lopulla Sauli Niinistön kannatus on noussut pohjoiskorealaisiin lukemiin.

Tänään julkaistun tutkimuksen haastattelut oli aloitettu ajankohtana jolloin ehdokkuuteni ei ollut vielä  varmistunut ja jolloin en ollut vielä aloittanut kampanjaani. Ne osuivat ajankohtaan, jolloin 100-vuotisjuhlat huipentuivat itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin ja niiden jälkihehkutukseen.

Helsingin Sanomien teettämällä tutkimuksella ja siihen nojautuvalla uutisoinnilla pyrittiin säilömään Niinistön gallupsuosiota yli joulunpyhien. Tämä ei onnistu. Tämänkaltaiset yritykset vain kasvattavat kansan epäluottamusta valtamediaa kohtaan. Sen lippulaiva karahti juuri karille.

 

17.12.2017

Presidenttiehdokas, VTT Paavo Väyrynen: Sauli Niinistön on vastattava sanoistaan ja teoistaan

Keskiviikko- ja torstai-iltojen television vaalikeskustelut avasivat varsinaisen vaalitaistelun. Omalta osaltani se jatkui jo perjantaina ja lauantaina käynnistyneillä puhetilaisuuksilla Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Hämeessä. Perjantain ohjelmassa oli myös Studia Generalia luento Turun yliopistossa (https://www.youtube.com/watch?v=uL7K-ms6ia4). Vielä ennen vuoden vaihdetta aion vierailla kaikissa muissakin Suomen maakunnissa.

Kaikkialla kuulijoita kiinnostaa erityisesti Sauli Niinistön rooli Suomen viemisessä Euroopan unioniin, euroalueeseen ja isäntämaasopimukseen Naton kanssa. Kysymyksiä synnyttävät myös Niinistön epämääräinen Nato-kanta ja hänen toimintansa Euroopan unionin yhteisen puolustuksen ajamisessa.

Jokioisissa minulta kysyttiin, eikö perustuslain rikkomisesta joudu mitenkään vastuuseen. Minun oli vastattava, että oikeudelliseen vastuuseen saattaa noista asioista viedä vain isäntämaasopimuksen hyväksyminen. Muulta osin vastuu toteutuu vain poliittisena, vaalien kautta.

                                                                                                             X  X  X

Suomen järjestelmässä perustuslain tulkinta on eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsissä. Keskeisissä Suomen itsenäisyyteen liittyneissä ratkaisuissa sen tulkinnat ovat olleet enemmän poliittisia kuin oikeudellisia.

Sauli Niinistön johtaman perustuslakivaliokunnan tulkinnoilla oli ratkaiseva vaikutus siihen, että Suomi liittyi Euroopan unioniin ja euroalueeseen. Euroalueeseen liityttäessä toimittiin suorastaan perustuslain vastaisesti.

Kaikissa keskeisissä ratkaisuissa perustuslakivaliokunta oli erimielinen. Jos olisi toimittu vähemmistöön jääneiden kannan mukaisesti, Suomi ei olisi liittynyt Euroopan unioniin eikä euroalueeseen.

Jos sopimus liittymisestä Euroopan unioniin olisi käsitelty perustuslain säätämisen järjestyksessä, se ei olisi tullut hyväksytyksi. Tällöin myös Suomi ja Ruotsi olisivat pysyneet Euroopan talousalueen (ETA) jäseninä ja sen puitteisiin olisi voinut muodostua Pohjolan yhteisö. Meillä olisi säilynyt itsenäisyys muiden muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, maatalouspolitiikassa ja aluepolitiikassa, emmekä olisi joutuneet mukaan ylikansalliseen päätöksentekoon.

Jos euroon liittymisestä olisi järjestetty kansanäänestys ja jos siitä olisi päätetty lakiehdotuksen pohjalta määräenemmistöllä, Suomi olisi muiden Pohjoismaiden tapaan jäänyt euroalueen ulkopuolelle.

Niinistön rooli Suomen liittämisessä euroalueeseen asettaa hänen harteilleen raskaan vastuun siitä, että Suomen taloudessa on eletty menetetty vuosikymmen samaan aikaan kun Ruotsin  talous on kasvanut noin neljänneksen verran. Tämä vastuu ulottuu siihen, että meitä on koetellut näinä vuosina suurtyöttömyys ja julkisen talouden velkaantumis- ja leikkauskierre. Olemme myös joutuneet, toisin kuin Ruotsi, tukemaan taloudellisesti euroalueen kriisimaita. 

                                                                                                             X X  X

Vielä vuoden 2012 presidentinvaalien yhteydessä Sauli Niinistö puolusteli euro-ratkaisua. Vuotta myöhemmin hän kuitenkin totesi, ettei olisi silloisilla tiedoilla kannattanut euroaluetta ja Suomen jäsenyyttä siinä. Aktiivista katumista Niinistö ei kuitenkaan ole osoittanut eikä valmiutta korjata tekemäänsä virhettä.   

Kesällä 2015 tein kansalaisloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa saadakseni nykyisen eduskunnan ja sen perustuslakivaliokunnan ottamaan asiaan kantaa. Lähetekeskustelussa sitä kannattivat etenkin Perussuomalaisten kansanedustajat. Heidän johdollaan aloite kuitenkin haudattiin perustuslakivaliokuntaan.

Jotta Naton ja Suomen välinen isäntämaasopimus saataisiin eduskunnan käsiteltäväksi, olen ehdottanut, että eduskunnassa tehtäisiin ministerivastuulain mukainen muistutus niiden valtioneuvoston jäsenten virkatointen lainmukaisuudesta, jotka hyväksyivät sopimuksen eivätkä toimittaneet sitä eduskunnan käsiteltäväksi. Samassa yhteydessä tulisi selvitettäväksi myös tasavallan presidentin virkatoinen lainmukaisuus.

Toivon, että vaikkapa Laura Huhtasaari tekisi muistutuksen ja kokoaisi siihen tarvittavat kymmenen kansanedustajan allekirjoitukset.

                                                                                                             X  X  X

Sauli Niinistö näyttää jatkavan perustuslain ”luovaa tulkintaa” myös ajaessaan Suomen sotilaallista liittoutumista. Hän sanoo kyllä kannattavansa kansanäänestyksen järjestämistä Suomen Nato-jäsenyydestä, mutta vihjailee kriisitilanteessa syntyvistä nopeista liittoutumista ja mahdollisuudesta, että eduskunta voisi päättää Nato-jäsenyydestä yksinkertaisella enemmistöllä. (https://www.youtube.com/watch?v=ptuiNvXoPPI kohdassa 33:25) Tämä ei tietenkään voi olla perustuslain mukaista. Liittymiseen tarvittaisiin sekä kansanäänestys että kahden kolmasosan eduskuntaenemmistö.

Kun euroaluetta koskeva kansalaisloitteeni haudattiin perustuslakivaliokuntaan ja kun Nato-kansanäänestyksen suhteen on esitetty huolestuttavia lausuntoja, tein marraskuun alussa kansalaisaloitteen perustuslain muuttamiseksi siten, että kansanäänestys olisi järjestettävä aina kun käsitellään sellaista kansainvälistä sopimusvelvoitetta, joka merkittävästi tai ratkaisevasti kaventaa Suomen kansallista itsemääräämisoikeutta. Aloitteen voi allekirjoittaa täällä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2652

Sauli Niinistö ei näytä ymmärtävän sitä, että Eurooppa-politiikka ei kuulu tasavallan presidentin toimivaltaan, vaan siitä vastaavat pääministeri ja valtioneuvosto.

Tasavallan presidentillä on tietysti oikeus keskustella komission jäsenten kanssa omaan toimivaltaansa kuuluvista asioista, mutta Niinistö rikkoi sen rajat, kun hän neuvotteli Kultaranta-keskustelujen yhteydessä Frederica Mogherinin kanssa EU:n yhteisen puolustuksen kehittämisestä. Vielä räikeämpi ylitys tapahtui vuonna 2015, kun Niinistö neuvotteli komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin kanssa ja antoi vahvan tuen Euroopan unionin yhteisen armeijan muodostamiselle (https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/niinisto-eu-n-yhteisesta-armeijasta-kannatan-ajatusta-vahvasti/4876476#gs.5ssbnhw ).

                                                                                                             X  X  X

Vuonna 2012 antamassaan tasavallan presidentin virkavalassa Sauli Niinistö vakuutti, että hän presidentintoimessaan vilpittömästi ja uskollisesti noudattaa tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistää Suomen kansan menestystä. Tammi-helmikuun vaaleissa kansan asiana on arvioida, kuinka hän on tässä onnistunut.

Mutta arvioitavina ovat myös meidän muiden ehdokkaiden tähänastiset edesottamukset ja tulevaisuuden tavoitteet.

Nyt vietetään kansanvallan juhlaa.